Puita ja pienempiä kasveja

Baobab savannilla Abomeyn tien varrella

Grand Popon kasvillisuus on monelle entuudestaan outoa. Kookospalmun toki tunnistaa jokainen Aku Ankkansa lukenut, mutta mitä ovat ne kaikki muut? Mikä on se, jossa on hurjan isot lehdet, ja millä on ne kauniit ja hyväntuoksuiset kukat?

Otin matkalle mukaan Lomakasvion, joka esittelee värikuvin koko joukon tropiikin yleisimpiä puita ja suosittuja koristekasveja. Matkailijan onneksi hyvin moni niistä kasvaa nykyään lähes kaikkialla tropiikissa alkuperästään riippumatta, joten Thaimaassa opeteltuihin törmää myös Karibialla tai Länsi-Afrikassa. Harmi kyllä tämä pieni ja kätevä kirja näyttää olevan loppuunmyyty. Sitä kannattaa kuitenkin etsiskellä divareista, jos aikoo vielä matkailla tropiikissa.

Trooppisissä metsissä lajikirjo on aivan toista luokkaa kuin Pohjois-Euroopassa. Onneksi Grand Popo on pieni ja helposti hallittava alue, jolla suuri osa puista ja pensaista on istutettuja hyöty- tai koristekasveja. Kokosin tähän blogiin muutaman yleisen ja helposti tunnistettavan kasvin, jotka opettelemalla voi edes vähän tuntea hallitsevansa ympäristöään. Myönnän auliisti, että lajivalikoimaan vaikuttaa myös se, mistä olen sattunut ottamaan valokuvia. Siksi tästä puuttuu esimerkiksi palmyrapalmu, joka näyttäisi kasvavan Villa Karon pihapiirissä.

Agaave

Agaavet ovat kotoisin trooppisesta Amerikasta, mutta niitä on istutettu kaikkialle tropiikkiin, missä ne viihtyvät hyvin kuivilla ja paahteisilla kasvupaikoilla. Tarkemmin määrittämättömiä agaaveja kasvaa tihenä istutuksena Aubergen uima-altaan luona.

Annatto

Trooppisesta Amerikasta kotoisin oleva pensas, jonka hedelmistä saadaan elintarvikkeissa käytettävää oranssia väriä. Kaunis yksilö kasvaa Auberge d’Abomeyn pihalla.

Annoona

Eri annoonalajeja syödään joko hedelmänä tai mehuna (soursop eli guanabana). Jokin annoona kasvaa Lomén taidemuseon pihalla.

Banaani

Tropiikin tärkeimpiä viljelykasveja, jota näkee kaikkialla sekä pihoissa että viljelminä. Sanotaan maailman suurimmaksi ruohoksi.

Baobab

Pikku prinssinsä lukeneet tietävät baobabin eli apinanleipäpuun. Yksi tämän puun karibialaisista lempinimistä on ”dead rat tree”, koska sen hedelmät tuovat mieleen hännästään oksilla roikkuvat rotat. Abomeyn suuressa baobabissa roikkuu kuitenkin suuria hedelmälepakoita.

Bougainvillea

Amazonin alueelta kotoisin olevia, kaikkialla tropiikissa suosittuja köynnehtiviä korostepensaita.

Ceylonintähtiannoona

Tätä Intiasta ja Sri Lankasta kotoisin olevaa puuta käytetään tropiikissa koristepuuna etenkin katujen varsilla sen pylväsmäisen kasvutavan vuoksi

Elefantinkorva

Elefantinkorvaa kutsutaan sen alkuperäisellä alueella Karibialla myös nimellä ”seagrape”. Matala, pensasmainen puu kestää hyvin suolaa ja paahdetta ja viihtyy hiekkaisilla merenrannoilla. Tertuissa kasvavat marjat ovat syötäviä.

Eukalyptus

Nopeakasvuisia eukalyptuspuita on istutettu tropiikkin ja subtropiikkiin paperintuotantoa varten. Tehokkaina haihduttajina ne ovat myös auttaneet kuivaamaan kosteikkoja.

Kairapalmu

Kairapalmut tuntee ilmajuuristaan, joilla ne näyttävät ”kävelevän” rantahiekalla. Ne muodostavat usein läpitunkemattomia tiheikköjä. Lehtiä käytetään mausteena, kiinalaisittain nimellä ”pandan” ja srilankalaisittain hauskasti ”rampe”.

Kassava

Kassava eli maniokki on tärkeä tärkkelyskasvi, jonka portugalilaiset toivat Etelä-Amerikasta Länsi-Afrikkaan jo 1500-luvulla. Kassavapeltoja näkee tienvarsilla kaikkialla Beninissä ja Togossa.

Kasuariina

Kasuariinat ovat trooppisia havupuita, joita käytetään paljon hiekkarannoilla sitomassa dyynejä ja luomassa tuulensuojaa.

Korva-akaasia

Akaasiat ovat Afrikassa yleisiä puita, mutta tämä laji on kotoisin Indonesian ja Australian suunnalta. Hedelmät ovat kierteisiä palkoja, kuten piikkisellä kierreakaasiallakin. Banaanin muotoiset lehdet ovat tosiasiassa litistyneitä lehtiruoteja. Useimpien akaasioiden lehdet ovat parilehdykkäisiä, kuuluvathan ne herneiden heimoon Fabaceae.

Kookospalmu

Kookospalmu on "se oikea palmu", jonka me odotamme tropiikissa näkevämme ja jonka alla me haluamme laiskotella. Tropiikin tärkeimpiä viljelykasveja, jota on kasvatettu niin kauan, että sen alkuperä lienee epävarma.

Kultaköynnös

Huonekasvinakin tuttu kultaköynnös on tropiikissa yleinen.

Kärsimyskukka

Käsimyskukat eli passiot ovat trooppisesta Amerikasta kotoisin olevia köynnöksiä. Noin viidestäsadasta lajista muutama tuottaa syötäviä hedelmiä, ja monia kasvatetaan koristekasveina. Tämä rehotti rikkaruohona tienpenkalla.

Nimensä kärsimyskukat ovat saaneet kukistaan, joissa Amerikan valloittajat näkivät Kristuksen orjantappurakruunun lisäksi sekä naulat, joilla hänet ristiinaulittiin, että vasarat, joilla ne naulat lyötiin.

Leipäpuu

Aasiasta ja Tyynenmeren saarilta kotoisin oleva ikivanha viljelyskasvi. Yksi puu tuottaa vuodessa jopa satoja monen kilon painoisia tärkkelyspitoisia hedelmiä.

Liekkipuu

Tasalatvainen, loistavan punaisena kukkiva puu, josta usein roikkuu puolimetrisiä, tummanruskeita palkoja. Lehdissä on tiheästi pikkulehdyköitä.

Makkarapuu

Afrikkalainen puu, joka on saanut nimensä hedelmiensä muodosta. Kukat tuottavat runsaasti mettä, mutta hedelmillä ei ole mainittavaa käyttöä.

Mango

Tropiikin tärkeimpiä hedelmäpuita. Kotoisin Intiasta, mutta tuotu Länsi-Afrikkaankin jo 1500-luvulla. Suuria ja komeita mangopuita voi ihailla Abomeyn kuninkaanlinnan pihoilla.

Mangrovepuut

Mangrovepuita yhdistävä piirre ovat pönkkäjuuret, joiden avulla ne kasvavat pehmeällä liejupohjalla. Monet kasvattavat myös pohjasta ylös törröttäviä ilmajuuria, joilla ne ottavat happea. Mangrovemetsät suojaavat rantoja eroosiolta ja ovat monille taloudellisestikin tärkeille kaloille välttämättömiä ”lastentarhoja”.

Manteliketapani

Manteliketapanin siemeniä. Ei ollut helppo kuoria, mutta ihan maukkaita.

Aasiasta kotoisin oleva suurilehtinen puu, joka kestää hyvin suolaa ja paahdetta. Hedelmät muuttuvat kypsinä punertaviksi, ja niiden sisällä oleva mantelimainen siemen on syötävä. Grand Popossa manteliketapani on elefantinkorvan ohella paikoin yleisin puu.

Matkustajainpuu

Koristeellinen, viuhkamainen puu. Nimi juontuu siitä, että lehtiviuhkan sisällä on runsaasti juotavaksi kelpaavaa nestettä – joka hätätilassa pelastaa janoisen matkalaisen.

Opuntia

”Mikkihiirikaktukset” ovat kotoisin Väli-Amerikasta, kuten kaktukset yleensäkin. Hedelmät ja nuoret ”lehdet” ovat syötäviä, kunhan piikeistä huolehditaan. Nämä kaktukset kasvavat Aubergen uima-altaan luona.

Temppelipuu

Länsi-intialaisia temppelipuita kasvatetaan koristepuina kaikkialla tropiikissa. Intiassa ja Sri Lankassa niiden kukista tehdään kukkaseppeleitä ja uhrilahjoja temppeleihin, siitä nimi. Varsinkin iltaisin temppelipuun, karibialaisittain frangipanin, kukat tuoksuvat miellyttävästi.

Tiikki

Puolikuivassa maastossa kasvava, etenkin nuorena huomattavan suurilehtinen puu. Norsujen herkkua, mitä Beninissä tosin ei pääse havaitsemaan.

Vesihyasintti

Vesihyasintti kasvaa laajoina kelluvina kasvustoina makeassa vedessä. Amazonin altaalta kotoisin oleva kasvi on kaikkialla alkuperäisen esiintymisalueensa ulkopuolella erittäin haitallinen vieraslaji. Kukat ovat kuitenkin kauniit.

Öljypalmu

Matalakasvuinen palmu, jota viljellään öljypitoisten hedelmiensä vuoksi. Tässä nuoren baobabin taustalla.

Grand Popon pieni lintuopas

Varoitus: blogitekstiksi tämä on pitkä.

Haarahaukka Grand Popon rannan yllä

Kun valmistauduin tutkimusmatkalle Grand Popoon, katselin lintuharrastajana tietenkin myös sitä, onko alueen linnustosta saatavilla käyttökelpoista tietoa. Huomasin pian, että suomenkielisessä materiaalissa oli tällä kohdalla aukko. Beninin linnustosta yleisemminkin oli vain viitteellistä tietoa. Löysin kirjan Birds of West Africa, mutta jätin sen hankkimatta, koska tropiikin biodiversiteetti on niin suuri, että näin laajan alueen linnustosta vain osa on mahdollista havaita Beninin kokoisella suikaleella – puhumattakaan Grand Popon piskuisesta rantakaistaleesta. Käyttökelpoiseksi osoittautui suppeampi Birds of Ghana. Beninin ja Ghanan rannikko eivät näköjään ornitologisesti eroa toisistaan kovin paljon. Tämä oli etukäteen lähinnä villi arvaus, mutta onneksi osuin oikeaan. Maan siirtomaahistorialla saattaa olla vaikutuksensa. Entisten brittiläisten siirtomaitten linnusto tunnetaan yleensä hyvin, koska britit ovat kauan ja perusteellisesti harrastaneet ornitologiaa. Ranskalaiset eivät ole tässä harrastuksessa samalla tavalla kunnostautuneet, joten Ranskan vanhojen alusmaiden linnusto on heikommin dokumentoitua.

Minulla oli mukana tavalliset lintukiikarini ja Nikonin järjestelmäkamera, mutta optiikkani ei ihan riitä sellaiseen lintukuvaukseen, jolla suomalaisia on hemmoteltu. Siksi tässä oppaassa on vain niukasti kuvia, joiden sijaan olen keskittynyt sanallisiin kuvauksiin ja vihjeisiin paikoista, joissa eri lajeja voi nähdä. Haaveissani on paluu Grand Popoon kartoittamaan linnusto perusteellisemmin, mahdollisesti yhteistyössä paikallisten koulujen kanssa, jolloin valokuvatkin ehkä olisivat mahdollisia. Nyt joudun vetoamaan lintukirjoihin, joissa on hyvät kuvat määrityksen tueksi. Villa Karon kirjastossa on ainakin Birds of West Africa.

Olin onnekas päästessäni matkalle keskitalvella. Silloin tropiikin linnusto on runsainta, koska paikkalintujen lisäksi ilmassa ja oksistoissa on runsaasti myös talvehtijoita pohjoisilta leveysasteilta. Haarapääskyt, tervapääskyt ja monet kahlaajat on hauska tavata kaukana kotoa. Tutuistakin linnuista voi saada uutta tietoa: minulle oli yllätys, että ruoko- ja rastaskerttuset laulavat aktiivisesti myös talvehtimisalueillaan.

Tämä opas on ymmärrettävästi vain hyvin pinnallinen vilkaisu paikalliseen linnustoon. Moni lintulaji viettää piileskelevää elämää ja on tunnistettavissa paremmin äänistään, joita en tietenkään tunne. En liioin tiedä, miten linnusto ja sen käyttäytyminen muuttuu sadekauden tullen. Kylää ympäröivän maaseudun tai pohjoisemman savannin luonnosta minulla ei ole aavistustakaan. Tässä painottuvat lajit, jotka viihtyvät ihmisasutuksen lähellä. Täyden kuvan saaminen Grand Popon linnustosta edellyttäisi vähintään useita käyntejä eri vuodenaikoina, mieluiten ympärivuotista asumista. Siihen minulla ei ole mahdollisuutta, vaan joku muu saa jatkaa.

Harrastajan kannalta Grand Popon linnustosta hahmottuu kolme ryhmää:

- Eurooppalaisittain tutut linnut. Näihin kuuluvat paitsi pohjoisesta tulleet muuttolinnut, myös jotkin niiden sukulaislajit kuten afrikanvarpunen ja –västäräkki.

- Vanhan maailman tropiikin linturyhmät. Pohjoisten leveysasteiden rastaiden ja tiaisten paikalla ovat sellaiset linturyhmät kuin bulbulit, timalit ja medestäjät. Eri haikaralajit kuuluvat tähän ryhmään, mutta osittain myös Euroopasta tuttuihin, kuten jalo- ja harmaahaikara. Haarahaukkoja liitelee paitsi Afrikassa, myös Intian kaatopaikkojen yllä.

- Afrikalle tyypilliset lajit. Näistä selvimmin omaa lajistoa ovat erilaiset varpuslinnut kuten kutojat, joita ei muilla mantereilla tavata.

Toivotan hyviä hetkiä Grand Popon auringossa lintuja ihmetellen. Jos jokin tirriäinen jää tunnistamatta – ei mitään hätää.

Lajinkuvaukset

Sorsalinnut

Minulle tuntemattomasta syystä sorsalintuja on tropiikissa niukasti. Talvehtivia pohjoisen sorsia en onnistunut näkemään.

Dendrocygna viduata

Naamioviheltäjäsorsa

White-faced Whistling Duck
Dendrocygne veuf

Alueen ainoa selvästi tunnistettava sorsa, jonka voi nähdä Mono-joella. Uhanalainen laji.

Haikarat

Sorsaniukkuuden korvaa tropiikissa rikas haikaralajisto. Tämän lajiston määrittäminen lienee kaikkein vaikeinta, sillä Grand Popossakin voi nähdä viisi lähes saman näköistä valkoista haikaraa. Varma tunnistaminen vaatisi usein pidempää tarkkailua ja hyvää kaukoputkea, sillä ratkaiseva tuntomerkki saattaa olla vaikkapa mustan silmäkulmajuovan pituus. Kannattaa kuitenkin yrittää, ja osa lajeista on varsin helppo tunnistaa.

Haikaroiden tunnistamisen vaikeudesta: Keskellä on tumma riuttahaikara, sen molemmin puolin joko silkkihaikara tai valkoinen riuttahaikara. Suurin osa ohimennen nähdyistä valkoisista haikaroista jää tarkemmin määrittämättä.

Anastomus lamelligerus

Afrikanrakonokka

African Openbill
Bec-ouvert africain

Tumma haikara, jonka profiilissa erottuu paksu ja hiukan käyrä nokka. Pesii puissa Grand Popon laguunilla yhdessä muiden haikaroiden kanssa.

Butorides striata

Kyyryhaikara

Striated Heron
Héron strié

Pieni ja lyhytkaulaisen oloinen haikara., väritys tumman vihertävä. Yleinen kaikenlaisten matalien vesien rannoilla kaikkialla tropiikissa. Mono-joen rantamilla.

Ardeola ralloides

Rääkkähaikara

Squacco Heron
Crabier chevelu

Rakenteeltaan samantapainen kuin kyyryhaikara, mutta yleisväritys hiekanruskea. Mono-joella.

Bubulcus ibis

Lehmähaikara

Cattle Egret
Héron garde-boeufs

Valkoinen tai ruskehtava pienehkö haikara, joka nimensä mukaisesti viihtyy laitumilla nautakarjan kanssa. Harvemmin kosteikoilla.

Ardea cinerea

Harmaahaikara

Grey Heron
Héron cendré

Harmaahaikara on tuttu laji Suomestakin, missä esimerkiksi Vanhankaupunginlahdelle on viime vuosina syntynyt suuri yhdyskunta. Muita Grand Popon haikaroita suurempi ja pitkäkoipisempi, vaaleanharmaa haikara. Seisoskelee yksittäin rantavedessä kalastamassa.Enimmäkseen talvehtiva muuttolintu, mutta pesii myös rannikolla paikkalintuna.

Ardea alba

Jalohaikara

Great Egret
Grande aigrette

Valkoisista haikaroista suurin ja tyypillisimmin yksittäin oleskeleva. Nokka on iästä riippuen keltainen tai musta. Mustat varpaat. Kaikkialla maailmassa esiintyvä laji, joka on leviämässä pesimään myös Suomessa.

Egretta intermedia

Pikkujalohaikara

Intermediate Egret
Héron intérmediaire

Hyvin paljon jalohaikaraa muistuttava laji, jolla on aina keltainen nokka ja mustat varpaat, mutta koipien yläosassa keltaista.

Egretta garzetta

Silkkihaikara

Little Egret
Aigrette garzette

Valtaosa Grand Popon valkoisista haikaroista on silkkihaikaroita, jotka liikkuvat yleensä suurina parvina. Aina musta nokka ja keltaiset varpaat. Rinnakkain nähtynä selvästi jalohaikaraa pienempi, mutta koko on maastossa huono tuntomerkki.

Silkkihaikaran takana hietikolla, heti sen nokan yläpuolella, piipertää myös rantasipi.

Egretta gularis

Riuttahaikara

Western Reef Egret
Aigrette des récifs

Silkkihaikaran kokoinen sinimusta haikara. Helppo tunnistaa. Ainoa kierous piilee siinä, että riuttahaikaralla on myös valkoinen värimuoto, joka on hyvin vaikea erottaa silkkihaikarasta. Nähtävissä Mono-joella ja Grand Popon laguunilla, sekä rannoilla että pesäpaikoillaan mangrovemetsän lavuksissa.

Merimetsot

Ainoan paikallisen merimetsolajin lisäksi kannattaa ainakin Ganvién risteilyllä tiirailla, näkyisikö sen sukulaista afrikankäärmekaulaa.

Phalacrocorax africanus

Kaislamerimetso

Long-tailed/Reed Cormorant
Cormoran africain

Eurooppalaista merimetsoa pienempi, mutta muuten hyvin saman näköinen. Runsas kanta Ganvién järvellä, mutta lentelee ja istuskelee siipiään kuivattelemassa myös muilla vesistöillä.

Päiväpetolinnut

Haarahaukka, tuulihaukka ja arovarpushaukka ovat yleisiä ja helppoja tunnistaa.

Falco tinnunculus

Tuulihaukka

Common Kestrel
Faucon crécerelle

Yleinen jalohaukka, jota näkee yleensä lentämässä vauhdikkaasti kylien ja peltojen yllä. Pitkät, kapeat ja teräväkärkiset siivet, punaruskea yleisväri. Muuttolintu, jota näkee talvikuukausina, mutta joitakin pareja myös pesinee alueella.

Pandion haliaetus

Sääksi (kalasääski)

Osprey
Balbuzard pêcheur

Hyvällä onnella Ganvién järvellä voi nähdä myös talvehtivan kalasääsken kalastamassa. Keväällä sääkset suuntaavat Suomeen ja muualle pohjoiseen pesimään. Kookas, lähes kotkamainen petolintu, jonka vatsapuoli on selvästi vaalea.

Elanus caeruleus

Liitohaukka

Black-winged Kite
Élanion blanc

Siniharmaa, nopeasti lentävä pienehkö haukka, jonka voi nähdä myös istumassa tolpan päällä lähellä Carrefouria.

Milvus migrans

Haarahaukka

Black Kite
Milan noir

Alueen tavallisin petolintu. Tasaisen ruskea, leveäsiipinen, siivenkärjissä monta harittavaa sulkaa. Keltanokkainen alalaji parasitus pesii yleisenä alueella, mutta talvella on mahdollista nähdä myös talvehtivaa pohjoista alalajia.

Alhaalla oikealla istuu myös kaksi purppuraperäkottaraista.

Circus aeruginosus

Ruskosuohaukka

Western Marsh Harrier
Busard des roseaux

Pohjoisen kosteikkojen petolintu, joka talvehtii Afrikassa. Ruskea (naaras) tai harmaaselkäinen (koiras). Kapeammat siivet kuin haarahaukalla. Lentää matalalla kosteikkojen yllä siivet loivassa v-muodossa.

Accipiter badius

Arovarpushaukka

Shikra
Épervier shikra

Muistuttaa kotimaista varpushaukkaa. Lyhyehköt ja melko leveät siivet ja pitkä pyrstö. Lentää saalistaessaan matalalla nopein siiveniskuin, välillä liitäen. Kaartelee usein taivaalla, jolloin erottuu pitkähkö ja leveä pyrstö. Yleisväritys harmahtava.

Rantakanat

Kosteikkojen lintuja, jotka usein puikkelehtivat kasvillisuuden kätköissä.

Amaurornis flavirostra

Mustahuitti

Black Crake
Râle a bec jaune

Pieni, täysin musta rantakana, joka tavallisesti piileskelee kosteikkokasvillisuuden kätköissä. Hyvällä onnella nähtävissä ainakin heti Auberge Grand Popon itäpuolella olevan mangrovekosteikon reunoilla, jos tohtii uhmata hyttysiä ja puikahtaa tieltä syvemmälle kasvillisuuden sekaan. Ääni on kalkkunamaista kaklatusta.

Gallinula chloropus

Liejukana

Common Moorhen
Gallinule poul-d'eau

Kaikkialla maailmassa esiintyvä rantakana, myös Suomessa. Sinimusta, kyljessä ohut valkoinen raita, valkoinen alaperä ja punainen otsa. Yleinen kaislikon reunoilla Ganvién järvellä.

Actophilornis africanus

Afrikanjassana

African Jacana
Jacana a poitrine dorée

Ruskea rantakana, jolla selvästi erottuva valkoinen kaula ja posket. Hyvin pitkät varpaat, joilla se kävelee vesikasvillisuuden päällä. Mono-joen vanhan sillan itäpään luona Grand Popon toria vastapäätä.

Kahlaajat

Suurin osa Beninissä tavattavista kahlaajista on muuttolintuja kaukaa pohjoisesta, jopa arktiselta tundralta kuten pikkukuovi. Määrittäminen voi olla vaikeaa ilman aikaisempaa lintuharrastuskokemusta.

Himantopus himantopus

Pitkäjalka

Black-winged Stilt
Échasse blanche

Isohko mustavalkoinen kahlaaja, jolla on hyvin pitkät punaiset koivet. Kahlailee matalassa vedessä suurin joukoin Ganvién järvellä. Helppo havaita myös bussista Ahémé-järven rantavesissä Comén ja Ouidah’n välillä. Kaikkialla tropiikissa ja subtropiikissa tavallinen pitkäkoipi.

Numenius phaeopus

Pikkukuovi

Whimbrel
Courlis corlieu

Yleinen talvehtija, jonka voi nähdä Mono-joen dyynien varrella tai rauhallisella säällä meren rantahiekalla. Lyhyempi ja vähemmän kaareva nokka kuin kuovilla.

Vasemmalla tumma riuttahaikara, oikealla pikkukuovi. (Edit: aivan vasemmassa reunassa näyttää olevan myös liro, jota en kuvaushetkellä huomannutkaan.)

Numenius arquata

Kuovi

Eurasian Curlew
Courlis cendré

Tavallinen suomalainen kuovi. Iso harmahtava kahlaaja, jolla on helposti tunnistettava pitkä ja kaareva nokka. Samoilla paikoilla kuin pikkukuovi, mutta harvalukuisempi.

Tringa nebularia

Valkoviklo

Common Greenshank
Chevalier aboyeur

Keskikokoinen vaaleanharmaa kahlaaja, jolla on hiukan ylöspäin kaartuva nokka ja lennossa selvästi erottuva valkoinen yläperä. Talvehtija, runsas Mono-joella.

Tringa glareola

Liro

Wood Sandpiper
Chevalier sylvain

Valkovikloa selvästi pienempi, muuten hyvin saman oloinen kahlaaja. Talvehtii Mono-joen rantamilla.

Actitis hypoleucos

Rantasipi

Common Sandpiper
Chevalier guignette

Liron kokoinen kahlaaja. Tunnistettavissa tavastaan heiluttaa pyrstöään ylös ja alas. Ääni on tyypillinen ”kivi viivytti, kivi viivytti”. Talvehtija, mutta pieni osa oleskelee ja mahdollisesti pesii myös kesäkuukausina.

Lokkilinnut

Sorsien ohella lokkilinnut ovat oudosti tropiikissa harvalukuinen linturyhmä. Togossa Lomén rannoilla näkyi joitakin lokkeja liihottelevan, mutta Grand Popossa ei. Moni pohjoisesta muuttanut lokki tai tiira viettää talvehtimisalueillaan enemmän aikaa ulapalla, jolloin me maakravut emme niitä näe.

Sterna maxima (Thalasseus maximus)

Kuningastiira

Royal Tern
Sterne royale

Suurikokoinen tiira, jolla on jykevä keltainen nokka. Lepäilee lietesärkillä Mono-joella suurina parvina. Toinen mahdollinen suuri tiira on räyskä, jolla on räikeän punainen nokka ja joka on vielä kuningastiiraakin kookkaampi. Kumpikin talvehtii alueella.

Sterna hirundo

Kalatiira

Common Tern
Sterne pierregarin

Suomenlahdelta ja Saimaalta tuttu pieni ja kevyesti lentävä tiira. Talvehtii ainakin Ahémé-järvellä, missä kalatiiroja voi nähdä istuskelemassa tolppien päällä.

Kyyhkyt

Pulu on helppo tuntea, mutta erilaiset pienet ja ruskeat kyyhkyt antavat enemmän haastetta. Kannattaa myös kuulostella erilaisia huhuiluja ja kujerruksia, jotka paljastavat helposti, että langalla ei istukaan yleisin laji palmukyyhky vaan jokin ihan muu kyyhky.

Columba livia

Kalliokyyhky (kesykyyhky, pulu)

Rock Dove/Feral Pigeon
Pigeon biset

Kukapa ei pulua tuntisi. Kaupungeissa ja kylissä, harvakseltaan myös Grand Popossa.

Streptopelia semitorquata

Savanniturturikyyhky

Red-eyed Turtle Dove
Tourterelle à collier

Punaruskea keskikokoinen kyyhky. Vaaleanharmaa otsa, niskassa tumma laikku. Selvästi palmukyyhkyä suurempi.

Streptopelia senegalensis      

Palmukyyhky

Laughing Dove
Tourterelle maillée

Alueen yleisin kyyhky. Pieni, punaruskea, pyrstössä selvästi erottuvat valkeat reunat. Läsnä kaikkialla, mahdoton olla näkemättä tai kuulematta. Hiukan nauramista muistuttava kujerrus rytmissä ”welcome-to-grand-popo”.

Turtur afer

Sinitäpläkyyhky

Blue-spotted Wood Dove
Tourtelette améthystine

Muistuttaa palmukyyhkyä, mutta pyrstössä ei ole valkoista ja päälaki on harmaa. Varmimmin nähtävissä Auberge Grand Popon luona metsän puolella.

Treron calvus

Afrikanviherkyyhky

African Green Pigeon
Colombar à front nu

Palmukyyhkyä suurempi ja selvästi pulleampi kyyhky, joka on helppo tunnistaa vihreästä yleisväristään. Löydettävissä puunlatvoista Auberge Grand Popon länsipuolisen kosteikon luona.

Käkilinnut

Kukaalit ovat vanhan maailman tropiikissa yleinen linturyhmä, turakot afrikkalainen erikoisuus. Molemmat ovat isohkoja ja hiukan kömpelön näköisiä, pitkäpyrstöisiä lintuja. Toisin kuin varsinaiset käet, ne eivät ole pesäloisia.

Tarkasti ottaen turakot eivät taida olla käkilintuja ollenkaan, mutta ne muistuttavat hyvin paljon kukaaleja, joten menkööt samaan nippuun.

Crinifer piscator

Harmaaturako

Western Grey Plantain-eater
Touraco gris

Kookas, harmaa ja pitkäpyrstöinen käkilintu, jolla on keltainen nokka ja päässä selvästi erottuva höyhentöyhtö. Kiipeilee puiden latvuksissa ja räpyttelee siellä täällä. Äänet ovat kuuluvia kaklatuksia.

Yläkulmassa palmukyyhky, alhaalla harmaaturako.

Centropus senegalensis

Afrikankukaali

Senegal Coucal
Coucal du Sénégal

Kukaalit ovat trooppinen käkilinturyhmä, jotka yleensä muistuttavat jonkinlaista harakan ja fasaanin risteytymää. Puikkelehtivat kasvillisuuden kätköissä, usein maassa tai matalalla pensaissa. Senegalinkukaali on erehtymättömästi tunnistettavissa: syvän punaruskea pitkäpyrstöinen ja tukevarakenteinen ”harakka”, jolla on tumma päälaki ja valkoiset posket. Harvakseltaan kaikkialla.

Kehrääjät

Yöllä lentäviä lintuja, joita päiväaktiivisen turistin on jokseenkin mahdoton nähdä. Hyvällä onnella öinen laulu voi paljastaa linnun.

Caprimulgus climacurus

Nauhakehrääjä

Long-tailed Nightjar
Engoulevent à longue queue

Kehrääjät ovat yöllä ja hämärässä lentäviä lintuja, joita näkee hyvin harvoin. Nauhakehrääjä asustaa ainakin Auberge Grand Popon hotellihuoneiden viereisellä tyhjällä tontilla, mistä sen suriseva laulu kantautui aamuyön tunteina, joskus vielä aamukuuden jälkeen. Laulu on tasaista ”kehräävää” surinaa, hyvin samanlaista kuin kotimaisen kehrääjän.

Kiitäjät

Ilmameren taiturilentäjiä, joita aikaisemmin kutsuttiin tervapääskyiksi. Ne eivät kuitenkaan ole mitään sukua varsinaisille pääskyille, jotka ovat varpuslintuja, joten ne on tuttua tervapääskyä lukuunottamatta päätetty nimetä uudelleen kiitäjiksi. Yleismaailmallinen ja runsas linturyhmä.

Cypsiurus parvus

Afrikanpalmukiitäjä

African Palm Swift
Martinet des palmes

Tervapääskymäinen, mutta pienempi, vaaleampi, sirompi. Ainoa Beninissä näkemäni kiitäjä, jolla on selvästi erottuva pitkä ja kapea pyrstö. Pesii pieninä yhdyskuntina suurten viuhkapalmujen lehvästöissä. Yleinen myös Grand Popon taivaalla.

Apus affinis

Pikkukiitäjä

Little Swift
Martinet des maisons

Tuttua tervapääskyä pienempi ja tummempi. Yläperä valkea, joten väreiltään pikkukiitäjä muistuttaa hyvin paljon kotoista räystäspääskyä. Lentää runsaana Grand Popon taivaalla.

Apus apus

Tervapääsky

Common Swift
Martinet noir

Tuttu tervapääsky. Tummanruskea, kookas kiitäjä. Talvehtija Euroopasta. Nuoret tervapääskyt palaavat pesimään vasta kahden talven jälkeen, joten niitä näkee Afrikan taivaalla myös kesäkuukausina. Pesästä lähdettyään nuoret linnut pysynevät ilmassa koko muuttomatkalla olonsa ajan, toisin sanoen lähes kaksi vuotta yhteen menoon. Tervapääskyjä näkee ainakin Ouidah´ssa, Grand Popossa epätodennäköisemmin.

Säihkylinnut

Etenkin erilaisia kuningaskalastajalajeja on tropiikissa runsaasti. Useimmat lajit ”kalastavat” kuivalla maalla, kuitenkin yleensä lähellä vesistöjä.

Eurystomus glaucurus

Afrikansininärhi

Broad-billed Roller
Rolle violet

”Sininärhi” on hiukan harhaanjohtava nimi, koska tämän linnun yleisväri on punaruskea. Roteva, rastasta suurempi lintu, jota näkee istumassa sähkölangoilla harvakseltaan siellä täällä.

Alcedo cristata

Malakiittikalastaja

Malachite Kingfisher
Martin-pêcheur huppé

Pienikokoinen kuningaskalastaja. Selkäpuoli sininen, nokka punainen, vatsapuoli punaruskea. Muistuttaa hyvin paljon Euroopassa yleistä kuningaskalastajaa. Pyydystää ravinnokseen kaloja vedestä. Tunnistin yllätyksekseni tämän lajin vasta kotona Ganvién-retkeltä ottamistani valokuvista.

Halcyon senegalensis

Afrikanmetsäkalastaja

Woodland Kingfisher
Martin-chasseur du Sénégal

Runsaslukuinen kuningaskalastaja. Selkäpuoli kirkkaan sininen, nokka punainen, pää ja vatsapuoli vaaleanharmaat tai valkoiset. Istuskelee oksilla ja sähkölangoilla ja syöksähtelee sieltä pyydystämään pikkuotuksia.

Ceryle rudis

Kirjokalastaja

Pied Kingfisher
Martin-pêcheur pie

Suurikokoinen, mustavalkoinen kuningaskalastaja. Erehtymättömästi tunnistettava. Toisin kuin kuivalla maalla asustelevat metsäkalastajat, kirjokalastaja viihtyy vesien äärellä ja pyydystää lähinnä kaloja. Yleinen ja runsaslukuinen Ganvién järvellä, mutta nähtävissä myös Mono-joella.

Merops albicollis

Aavikkomehiläissyöjä

White-throated Bee-eater
Guêpier à gorge blanche

Mehiläissyöjät ovat hoikkia, pitkänokkaisia ja -pyrstöisiä, hiukan pääskyjä suurempia nopeita ja taitavia lentäjiä. Aavikkomehiläissyöjän selkäpuoli on metallinhohtoisen vihreä, naama on valkoinen ja silmien yli kulkee musta ”naamiojuova”. Runsaslukuinen talvehtija, jota näkee monin paikoin pieninä parvina. Nimensä mukaisesti syö mehiläisiä ja ampiaisia, joita sen usein näkee hakkaavan hengettömiksi oksaa vasten.

Varpuslinnut

Linturyhmistä ehkä runsaslukuisin, monipuolisin ja menestynein. Tähän ryhmään kuuluu sekä meille tuttuja lintuja kuten rastaita, lepinkäisiä ja pääskyjä, että oudompia kuten bulbuleja, timaleja, monarkkeja ja kutojia. Varislintuja lukuunottamatta enimmäkseen pieniä tai keskikokoisia lajeja.

Laniarius barbarus

Guineanlepinkäinen

Yellow-crowned Gonolek
Gonolek de Barbarie

Rastaan kokoinen lintu, jota on vaikea sekoittaa mihinkään toiseen. Kirkkaan oranssinpunainen vatsa ja kurkku, keltainen päälaki ja leveä musta naamiojuova. Harmi kyllä guineanlepinkäinen piileskelee mangrovetiheiköissä eikä istuskele oksilla kaikkien nähtävänä. Kurkista Auberge Grand Popon itäpuolella olevaan mangrovetiheikköön, niin hyvällä onnella näet vilauksen oranssinpunaista.

Lanius collaris

Kylälepinkäinen

Fiscal Shrike
Pie-grièche fiscale

Rastaan kokoinen lintu, jolla musta selkäpuoli ja päälaki, vatsapuoli valkoinen. Nokka on jykevä ja koukkupäinen. Lepinkäisille tyypilliseen tapaan istuu langoilla tai tolpilla tähystämässä ja syöksyy sieltä pyydystämään hyönteisiä tai pieniä liskoja. Harvakseltaan kaikkialla aukeilla paikoilla.

Ptilostomus afer

Paimenharakka

Piapiac
Piapiac africain

Täysin musta, pitkäpyrstöinen ja erittäin harakkamainen varislintu. Pienissä ryhmissä, myös keskellä Grand Popon kylää. Havaintoja esimerkiksi Awalén pihapiiristä. Vihtyy karjan seurassa, mistä lienee saanut nimensäkin.

Corvus albus

Afrikanvaris

Pied Crow
Corbeau pie

Mustavalkoinen ja helposti tunnistettava varis. Runsas Cotonoussa, harvalukuisempi maaseudulla kuten Grand Popossa.

Hirundo rustica

Haarapääsky       

Barn Swallow
Hirondelle rustique

Kotoiset haarapääskymme muuttavat Afrikkaan, missä niitä näkee talvikuukausina. Kesäksi ne taas katoavat Grand Poposta muutettuaan pohjoiseen pesimään. Runsain määrin kaikkialla. Ensimmäinen Beninissä tunnistamani lintu.

Pycnonotus barbatus

Kyläbulbuli

Common Bulbul
Bulbul des jardins

Bulbulit ovat laaja tropiikin varpuslinturyhmä, jossa on monia runsaana esiintyviä lajeja. Kyläbulbuli on rastaan kokoinen harmaansävyinen lintu, jolla tumma, usein hiukan pörröinen pää. Istuu oksalla pystyasennossa ja käy usein maassa syömässä termiittejä ynnä muita pikkulinnunherkkuja. Tavallinen näky kaikkialla. Aubergen pihalla kyläbulbulit kävisivät vaikka herätyskellosta, sillä ainakin tammikuussa ne aloittivat kauniin kuorolaulun säännöllisesti kello 6.40.

Elminia longicauda

Sinitöyhtömonarkki

Blue Crested Flycatcher
Tchitrec bleu

Mykistävän kaunis kirkkaansininen, pitkäpyrstöinen ja töyhtöpäinen, hiukan rastasta pienempi lintu. Ilmeisesti viihtyy kaikenlaisissa maastoissa, kunhan suojaavaa puustoa on saatavilla. Oma havaintoni on Aubergen viereisiltä mangrovepensailta.

Acrocephalus rufescens

Ruskorastaskerttunen

Greater Swamp Warbler
Rousserolle des cannes

Kerttusia harvemmin näkee, useammin kuulee. Ruskorastaskerttusen laulu on voimakasta ja karkeaa. Mono-joen rantatiheiköissä, aivan lähellä Aubergea.

Acrocephalus arundinaceus

Rastaskerttunen

Great Reed Warbler
Rousserolle turdoïde

Rastaskerttunen pesii Euroopassa, Suomea myöten, ja talvehtii Afrikassa. Se laulaa myös talvehtimisalueillaan tunnusomaisen kuuluvaa ja karheaa lauluaan, jossa toistuvat teemat ”karre-karre-karre” ja ”kie-kie-kie”. Samoilla paikoilla kuin afrikkalaisserkkunsa ruskorastaskerttunen. Kerttusten tapaan ruskea lintu vailla erityisiä tuntomerkkejä, paitsi että kerttuseksi huomattavan suuri ja roteva. Suomessa rastaskerttunen on yleistynyt lintukosteikkojen vankkaruokoisimmissa osissa.

Acrocephalus schoenobaenus

Ruokokerttunen

Sedge Warbler
Phragmite des joncs

Ruoikoissa ja kosteikkojen pensaissa piileskelevä lintu, joka silloin tällöin nousee laulamaan lennossa tai ruo’onlatvassa. Ruskea, viiruinen selkä. Laulu on säksättävää, mutta usein myös melodista lavertelua. Pesii Euroopassa, yleinen myös Suomessa, talvehtii Afrikassa, missä näköjään myös lauleskelee. Samoilla kosteikoilla Mono-joen rantamilla kuin muutkin kerttuset.

Turdoides plebejus

Valkosuomutimali

Brown Babbler
Cratérope brun

Timalit ovat yleisesti tropiikissa esiintyviä varpuslintuja. Suomen linnustossa on yksi tämän ryhmän laji, ruoikoissa viime vuosikymmeninä yleistynyt viiksitimali. Valkosuomutimali on rastasmainen, harmahtava lintu, jolla on selvästi erottuvat punaiset silmät. Liikkuu meluisina ryhminä maassa tai matalalla pensaikoissa. Aubergen pihalla valkosuomutimalit heräsivät pitämään porsasmaista vinkunaa hiukan ennen auringonnousua, muutamia minuutteja kyläbulbulien jälkeen.

Lamprotornis chloropterus

Purppuraperäkottarainen

Lesser Blue-eared Starling
Choucador de Swainson

Purppuraperäkottarainen kuuluu loistokottaraisiin, jotka ovat vähän naakkaa pienempiä, metallinhohtoisen mustia lintuja. Tämä laji on hyvässä valaistuksessa selvästi viherhohtoinen, mutta kaikki näkemäni yksilöt olivat korkealla puussa taivasta vasten niin, että värejä oli vaikea erottaa. Joitakin yksilöitä Grand Popossa, runsaslukuinen Ouidah’n pythontemppelin luona.

Turdus pelios

Afrikanlaulurastas

African Thrush
Merle africain

Vaatimattoman värinen rastas, joka ruokailee usein maassa. Laulaa kauniisti, istuu silloin oksalla hyvin näkyvissä. Joitakin yksilöitä Aubergen pihapiirissä.

Hedydipna collaris

Sitruunavihermedestäjä

Collared Sunbird
Souimanga à collier

Pieni, sirppinokkainen ja kolibrimainen lintu. Medestäjät ovat vanhan maailman vastine amerikkalaisille kolibreille. Sitruunavihermedestäjällä on tumman vihreähohtoinen selkä ja pää ja keltainen vatsapuoli. Yleinen kaikkialla Grand Popossa, missä kuulee pitkin päivää myös sen korkeaa ja reipasta laulua.

Cinnyris coccinigastrus

Savannimedestäjä

Splendid Sunbird
Souimanga éclatant

Koiras on yksivärisen tumma ja metallinhohtoinen. Nokka on pitkä, kaareva ja terävä. Naaraalla on ruskea selkä ja vaaleankeltainen vatsa. Siellä täällä harvakseltaan Grand Popossa.

Ploceus pelzelni

Kaitanokkakutoja

Slender-billed Weaver
Tisserin de Pelzeln

Kanarialintumaisen keltainen pikkulintu, jolla on ohuehko ja terävä nokka. Muiden kutojien tapaan rakentaa pieninä yhdyskuntina puissa roikkuvia, taidokkaasti ruohonkorsista punottuja pesiä. Viihtyy kosteikkojen reunoilla. Ainoa havaintoni on Aubergesta pohjoiseen vievän hiekkatien varrelta kylän viljelypalstoilta.

Ploceus aurantius

Kaislakutoja

Orange Weaver
Tisserin orangé

Pieni, kanarialintumainen kutoja, jonka koiraalla on selvästi erottuva oranssinpunainen pää ja rinta. Mangrovekasvillisuuden laitamilla, Grand Popossa Mono-joen rantatiheikköjen luona.

Ploceus cucullatus

Kyläkutoja

Village Weaver
Tisserin gendarme

Yleisin kutoja, jonka pesiä roikkuu etenkin kookospalmujen lehdistä kaikkialla. Varpusen kokoinen, keltainen ja mustaviiruinen lintu, jonka koiraalla on musta pää. Pesimäpaikoillaan runsas ja meluisa. Parhaiten kyläkutojaan pääsee tutustumaan Togon rajalla, missä on suuri yhdyskunta aivan rajanylityspaikalla.

Lagonosticta rufopicta

Savanniruusupeippo

Bar-breasted Firefinch
Amarante pointé

Pikkuruinen, paksunokkainen lintu, joka ruokailee pieninä ryhminä maassa ruohikoilla. Tummanruskea selkä, syvän ruusunpunainen rinta ja vatsa. Tavallinen vieras Aubergen nurmikoilla.

Lonchura cucullata

Pronssimanikki

Bronze Mannikin
Capucin nonnette

Pikkuruinen, mustavalkoisen oloinen, paksunokkainen lintu, joka ruokailee pensaissa ja nurmikoilla, usein samoissa ryhmissä savanniruusupeippojen kanssa. Tumma selkä ja valkoinen vatsapuoli ovat selvässä kontrastissa. Nuoret yksilöt ovat tasaisen ruskehtavia. Yleinen esimerkiksi Aubergen nurmikoilla.

Alimpana pronssimanikki, muut linnut ovat savanniruusupeippoja.

Motacilla aguimp

Afrikanvästäräkki

African Pied Wagtail
Bergeronnete pie

Västäräkiksi tämän linnun hoksaa jokainen heti. Kotoista västäräkkiämme hiukan rotevampi, mustavalkoisen kirjava. Kaikkialla Grand Popossa yleinen.

Lähteitä ja lisätietoja

Hyvä ja kätevän kokoinen lintukirja:

Nik Borrow & Ron Demey, Birds of Ghana (Christopher Helm, London 2010)

Saatavissa Lintuvarusteen myymälästä tai verkkokaupasta:

https://www.suomenlintuvaruste.com

Hyvä ranskankielinen lintusivusto, jolla on kuvien ja lajinkuvausten lisäksi myös runsaasti ääninäytteitä (ja linkkejä myös englanninkielisille sivuille):

http://www.oiseaux.net/

Lintuharrastuksesta yleensä pääsee hyvin jyvälle Suomen Birdlifen sivuston kautta:

https://www.birdlife.fi/