Asioita, joita ei ole

On aina helppo luetella asioita, joita havaitsee. Vaikeampaa on huomata, mitä ei näy. Grand-Popossa ei näe ollenkaan tai juuri lainkaan muun muuassa näitä:

- Vanhoja ihmisiä
- Paperia
- Maahan heitettyjä vesipulloja
- Roska-astioita
- Tupakoitsijoita
- Tyhjiä oluttölkkejä
- Apinoita tai muita villejä nisäkkäitä
- Papukaijoja
- Tyyntä uimarantaa
- Muita turisteja kuin Villa Karon suomalaisia
- Ilmaisia wifi-verkkoja
- Kiirettä
- Poliiseja
- Kerjäläisiä
- Rantaa kiertäviä kaupustelijoita
- Loskaa ja räntää.

Beninin väestö on huomattavan nuorta Suomeen verrattuna, mistä seuraa, että kaduilla vastaan tulevat paikalliset ovat todennäköisimmin lapsia tai nuoria. Kalastajakylässä elämä on tiukkaa ja suureksi osaksi rahatalouden ulkopuolella, jolloin sellaisiin kalliisiin asioihin kuin vesipulloihin tai tupakkaan ei ole varaa. Vettä tosin myydään pienissä muovipusseissa, jotka osaltaan lisäävät muoviroskan määrää.

Moni muukin luettelemistani asioista on kytköksissä siihen, että maa on verrattain köyhä eikä ole (vielä?) saanut matkailubisnestäänkään käyntiin. Grand-Popoon tulevan on osattava varautua toisaalta harvinaisen kiireettömään ja mukavaan elämään, mutta toisaalta myös yllättäviin puutteisiin monissa totutuissa välttämättömyyshyödykkeissä.

Sitten kun tähän asettuu, voi pysähtyä miettimään, tarvitseeko ihan todella kaikkialla olevaa Internetiä, WC-paperia tai tiukkoja aikatauluja. Jotain positiivista voisi ehkä ottaa aineettomana matkamuistona kotiinkin.