Sama sääntö helpottaa Grand Popon linnuston tuntemista. Jos opettelee tuntemaan yleisimmät kymmenen prosenttia lintulajeista, tulee tunnistaneeksi ainakin 80% kaikista näkemistään linnuista. Kahden viikon aikana olen onnistunut määrittämään reilut 60 lintulajia, joten kuuden yleisimmän linnun opetteleminen riittää hyvin pitkälle.
1. Palmukyyhky. Pieni, punaruskea kyyhky, jolla on valkoiset läikät pyrstön sivuilla. Kujertaa pitkin päivää rytmillä ”welcome to Grand-Popo”. Näkyy ja kuuluu kaikkialla.
2. Haarahaukka. Komea, tasaisen ruskea petolintu, joita liitelee kaikkialla yksin tai pienissä ryhmissä. Leveähköt siivet ja pyrstön kärjessä selvä v-muotoinen kolo (siitä nimi).
3. Kyläbulbuli. Pienen rastaan kokoinen jokapaikanhöylä. Yleisvaroitusta harmaahko, tummempi pää, jossa höyhenet usein vähän pörhöllään. Istuu oksalla pystyasennossa. Aubergen pihalla kyläbulbulit toimivat hyvin herätyskellona, sillä ne alkavat laulaa kuorossa tarkalleen 6.40.
4. Harmaaturako. Suurikokoinen käkilintu, olemukseltaan ehkä jonkinlainen harakan ja fasaanin sekasikiö. Vaaleanharmaa, päässä selvä höyhentöyhtö. Puikkelehtii kotkottaen ja kaklattaen puiden latvustoissa.
5. Pikkukiitäjä. Kotimaisen tervapääskyn pienempi sukulainen, jolla on räystäspääskyn väritys: yleisväri musta, valkoinen yläperä. Lentelee parvissa kylän taivaalla. (Toinen saman heimon lintu on afrikanpalmukiitäjä: hiekanruskea ja siro tervapääsky, jolla on pitkä ja hoikka pyrstö)
6. Haarapääsky. Tuttu lintu, joka talvehtii Afrikassa suurin joukoin. Lentelee joka paikassa ja istuskelee sähkölangoilla.
Näillä pääsee jo pitkälle. Villa Karon kirjastossa on erinomainen lintukirja Birds of Western Africa, ja matkaa suunnitteleva voi hankkia etukäteen esimerkiksi Lintuvarusteen verkkokaupasta vielä kätevämmän Birds of Ghana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti